Pintaa vaan

Teimme teatteritkniikan tunneilla pintakokeiluja. Eivät ehkä kaikkein parhaita, mutta ensimmäiset kokeilut.

Kiiltäväksi kulunut kangas

Savinen farkku

Revennyt kangas

Epäonnistunut savi-kokeilu, tulee elävästi mieleen marraskuu...

Puuta ja metallia

Puutyökurssin saavutuksia:

Ja metallikurssilta:

Mielettömön kivaa oli kursseilla! Rakastan puuta materiaalina, se on kovaa, mutta samalla niin pehmoista ja muokattavaa. Metallitöitä olin tehnyt vain hieman ennen tätä kurssia, mutta nyt takominen koukutti.

Afrikkalaisen maskottipuvun pintakäsittely

Suuri naamio maalattiin akryylimaaleilla. Tarkoitus oli toistaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisen kuvan värejä ja saada pinta muistuttamaan maalattua puuta.

Pinta pohjustettiin vedestä ja liimasta (katto- ja lattialiima). Seosta hierottiin huolellisesti pensselillä joka puolelle. Pinta jäi hieman tahmeaksi ja maali tarttui siihen paremmin.

Pohjaksi sekoitin sinisen maalin ja kuviokohtiin vaalean keltaisen.

Rosoisuutta tein pintaan levittämällä sormilla hieman tummemman sävyistä sinistä. Valot ja varjot vaativat useita sävyjä, yhteensä pelkästään eri sinisen sävyjä on työssä varmaan lähemmäs kymmenen.

Sisältä naamio maalattiin mustalla. Kangassuikaleilla ja teipillä kuroin työtä vähän uudestaan muotoihinsa, kun oli päässyt vähän "lösähtämään".

Naamiolle rakennettiin repusta ja kangassuikaleista kantovaljaat, jotta työn saa tukevasti päälle. Silmäaukot leikkasin simäluomiin ja nenän sisäsyrjille. Aukot peitettiin vielä tumman siniseksi maalatulla harsokankaalla.

Työ valmiina. Olen oikein tyytyväinen kokonaisuuteen. Totta kai on asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin ja huolellisemmin, esim. valjaita kiinnittäessä kiristin tyätä hieman liikaa ja nyt työ on vähän kapeampi kuin toivoin. Mutta ensimmäiseksi koulutyöksi olen todella tyytyväinen!

Naamiot Salpauksen Lumous-13-esityksessä Lahden Messuhallissa marraskuussa 2013.
Aika jännää, oma työ lavalla...

Kolmas naamio

Kolmas naamio tehtiin positiivimuotilla.

Naamio muotoiltiin kuolinnaamion päälle plastoliinista.

 

Päälle paperoitiin seitsemän kerrosta puhelinluettoloa.  Nenärenkaan tein solumuoviputkesta, jonka paproin ja kieritin ympärille paperilankaa.
Edellisistä naamioista viisastuneina maalasimme nämä pelkillä akryylimaaleilla.

Toinen naamio

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Brooklyn_Museum_2011.4.2_Female_Kifwebe_Mask_%282%29.jpg

 Toinen afrikkalainen naamio toteutettiin negatiivimuotin avulla. Nagatiivimuotilla voi valmistaa monta samanlaista naamiota ja se toistaa tarkkoja muotoja paremmin kuin positiivimuotti.

Ensiksi muotoilin plastoliinista kipsisen kuolinnaamion päälle mallin. Naaman piti olla päästävä, eli muodoiltaan sellainen että sen saa nostettua pois kipsimuotista.

Plastoliinisen mallin päälle tehtiin kipsistä muotti. Naaman päälle valutettiin vähän kipsiä ja päällystettiin sen jälkeen kokonaan  kipsissä pyöräytetyillä sideharsonpaloilla. Sideharsonjen päät käännettiin reunaa vasten, jotta muodostuisi vahva reuna.

Kipsimuotti eristettiin usealla kerroksella mäntysuovasta ja vedestä vatkatulla kovalla vaahdolla ja kerroksella fairya. Eristys estää paperointia tarttumasta kipsiin kiinni.

Varsinainen naamio tehtiin paperoimalla puhelinluotteloa seitsemän kerrosta kipsimuotin sisällä. Koska suu oli muotissa kapaea ja syvä, täytin sen toisen kerroksen jälkeen tiiviisti paperimytyillä. Tämä nopeutti työtä huomattavasti.

Seitsemän kerroksen jälkeen naamion reunoja raavittiin hieman irti muotista ja sisään puhallettiin paineilmaa. Naamio saatiin niiden avulla ja raa'alla voimalla kiskottua ulos muotista.

Sen jälkeen  naamion reunat leikattiin siistiksi ja paperoitiin yli vahvistamaan reunaa. Aukaisin silmäaukot ja kiinnitin kuminauhan silmien korkeudelle.

Naamio pintakäsiteltiin perinteisin menetelmin kotikaljalla, maaliöljyllä ja pigmenteillä. Homma oli hauskaa, mutta en ole kovin tyytyväinen jälkeen. Pinnasta tuli liian kiiltävä ja muovinen, vaikka päällimmäisenä onkin kerros mattavahaa.

Afrikkalainen maskottipukunaamio

Ensimmäinen työni on suurikokoinen maskottipuku, jonka mallina toimi kuva afrikkalaisesta naamiosta.

Elena Malecin kuva, josta lähdin toteuttamaan tuota sinistä naamiota.

http://fineartamerica.com/products/african-masks-elena-malec-poster.html

Ensimmäinen vaihe oli muotoilla muvailuvahaa muistuttavasta plastoliinista pienoismalli naamiosta. Pienoismalli oli noin 20 senttiä korkea. Työssä pyrittiin mahdollisimman tarkkaan ja symmetriseen jälkeen ja voimakkaaseen kolmiuloitteisuuteen. Muotoilun jälkeen malli päällystettiin eli paperoitiin tarkasti ja tiiviisti liimaamalla puuliimalla puhelinluettelon sivuista revityjä paperinpaloja kerroksittain. Kerroksia tehtiin kolme, mikä riittää tälläisen kaavaan, mutta ei oikeaan naamioon. 

Tästä mallista saatiin kaavat oikeaa työtä varten. Paperoinnin kuivumisen jälkeen hahmolle piirrettiin saumat. Saumat tulevat voimakkaisiin kaarroksiin, kuten nenän sivuille ja silmiin. Liikaa saumoja ei kannata kuitenkaan piirtää, sillä ne jäävät valmiissa työssäkin näkyviin. Siksi palat pyritään pitämään suhteellisen isoina mieluummin kuin hukkumaan pieniin tunnistamattomiin paloihin. Kun saumat on piirretty, plastoliini kaivetaan pois paparikuoresta ja kuori leikataan paloiksi.

Kaavat teipataan paperille, josta otetaan kopio kalvopaperille. Näin kaavat saadaan piirtoheittimella suurennettua seinälle oikeaan kokoon ja piirrettyä sieltä paperille. Yksinkertaisimmillaan laketaan kuinka korkea työstä halutaan ja jaetaan  luku mallin korkeudella. Saadulla suhdeluvulla lasketaan yhden palan koko (esim. silmä) seinälle heijästettuna. Kun kyseinen pala on seinällä oikeassa koossa, voidaan loputkin palat helposti piirtää.

Työn materiaalina on solumuovipatja, "makuualusta". Kaavat piirrettiin patjalle ja numeroitiin.

Solumuovia pystyy muokaamaan lämmöllä. Paloja lämmitetään kuumailmapuhaltimella (Muista turvallisuus! Ei syttyviä aineita vieressä!) ja muotoillaan joko muotin päällä tai käsin venyttämällä tai supistamalla. Muottina toimii mikä tahansa mikä kestää lämpöä, kattilat, kipsimuotit ja puurimat. Palat liitettiin toisiinsa kuumaliimalla. Joissakin kohdissa saumoja joutui viistämään, jotta palat sopivat nätisti yhteen.

Äijä luonnollisessa koossa. Pintakäsittely uupuu, tarkoitus on saada pinta muistuttamaan siniseksi käsiteltyä puuta kuten alkuperäisessä piiroksessa. Kuvion sekaan aioin myös piilottaa silmäaukot. Puvulle tarvitsee myös rakentaa kantovaljaat ja tukirakenteita, jotta muoto säilyy myös liikeessä.

 Huulet läheltä. 

Aloitus

Hei!
Nimeni on Olga ja aloitin kolme viikkoa sitten tarpeistonvalmistajan-opinnot Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa.

Tarpeistonvalmistaja on ollut haaveammattini useamman vuoden ajan. 8-vuotiaana kävimme koulusta Tampereen Työväen Teatterin kulisseissa kiertelemässä ja olin aivan myyty teatterin ilmapiiristä. Tarpeisto kiehtoo monipuolisuuden ja vaihtelevuuden takia. Rakastan kauniita tavaroita ja niiden tekemistä, historiaa, tyylikausia ja luovia ratkaistuja. Toivottavasti nämä kaikki piirteet yhdistyvät tällä alalla.

Vapaaa-ajallani luen, katson elokuvia ja näperrän pienoismalleja, tosin viimeksi mainittu on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Uutena juttuna olen innostunut ruuanlaitosta. Käsitöitä olen tehnyt aina: nyt on menossa helmityökausi, sitä ennen oli kirjansidontakausi, sitä ennen neulontakausi, ristipistokausi, tiffanylasikausi jne... Käsitöiden kanssa olen hyvin kaikkiruokainen ja haluan haastaa itseäni oppimaan uusia tekniikoita ja uusien materiaalien käyttöä.